Blogin roskapostitorjunnassa on nähtävästi ollut jo pidemmän aikaa pieni ongelma, jonka takia osa oikeistakin kommenteista on saattanut tuhoutua huomaamattani. Kommenttien julkaisun pitäisi kuitenkin toimia jatkossa normaalisti.
Ngorongoron kraatterin gnuilla oli poikimiskausi ja kaikkialla näkyi sekä pulleavatsaisia naarasgnuita että niiden pieniä vasoja. Pysähdyimme katselemaan ehkä vain päivän vanhaa hontelokoipista vasaa ja sen emää, jotka olivat hieman erillään muusta laumasta. Tien toisella puolella vain muutamien kymmenien metrien päässä makaili leijona korkean rantaheinän varjossa ja vasa oli kulkemassa juuri siihen suuntaan.
Paikalla ei ollut aluksi muita autoja, mutta pian takaamme ilmestyi suojelualueen vartijoiden auto, joka ajoi vasan ja leijonan väliin aikoen ilmeisesti estää vasaa kulkemasta lähemmäs leijonaa.
Vasa pysähtyi, mutta leijona oli jo ehtinyt huomata sen.
Se arvioi tilannetta hetken ja lähti sitten kulkemaan kyyryssä vasaa kohti. Sen verisestä ja pullottavasta vatsasta saattoi arvata, että leijonilla ei ollut tähän vuodenaikaan pulaa saalista. Vartijoiden auto oli leijonan edessä siten, ettei vasan emä nähnyt lähestyvää vaaraa.
Leijona hiipi meidän automme ja vartijoiden auton välistä ja syöksyi vauhdilla vasan kimppuun kaataen sen maahan. Vasa ei ehtinyt edes yrittää juosta pakoon.
Emä saattoi vain seurata sivusta kun leijona kantoi kuolleen vasan pois ja katosi se mukanaan takaisin heinikon suojaan. Arvelimme, että leijonan laumaan kuuluvat pennut odottivat siellä.
Tilanne oli hetkessä ohitse. Jäimme ihmettelemään vartijoiden käytöstä, sillä heidän ei kuuluisi puuttua eläinten lajityypilliseen käyttäytymiseen. Meille jäi vähän epäselväksi, yrittivätkö vartijat estää leijonaa saamasta saalista vain päinvastoin auttaa sitä asettamalla autonsa sopivaan paikkaan väijymispiiloksi.
Näimme myöhemmin toisen leijonaryhmän tavallisemmassa safaritilanteessa. Leijonat tykkäävät makailla autojen vieressä, koska ne varjostavat mukavasti.
